
Kaukana Dogaviosista, monen meren takana, on jään, tulivuorten ja pörröisten hevosten saari. Sen nimi on Islanti. Talvella aurinko näyttäytyy siellä vain hetken ja menee pian taas nukkumaan.
”Ja mitä he tekevät pimeässä?” kysyi Pigúiça silmät suurina. Fofuxo hymyili. Hän oli lukenut kaiken kirjasta.
”Jouluaattona perheet antavat toisilleen kirjoja lahjaksi”, hän kertoi. ”Sitten jokainen käpertyy peittoon, ottaa lämpimän juoman ja viettää illan lukien. Sitä kutsutaan nimellä Jólabókaflóð. Se tarkoittaa joulukirjojen tulvaa.”
Pigúiça yritti toistaa nimen, ja siitä tuli ”jóla-bóla-flóti”. Silti hän ihastui. ”Kirjatulva! Tehdäänkö sellainen tänne?”
Ja niin tehtiin. Jokainen porukan pentu valitsi kirjan annettavaksi toiselle. Bolota pakkasi lahjaksi keittokirjan, tietysti. Tico valitsi piilopaikkojen kirjan. Nina laulukirjan.
Pigúiça mietti pitkään. Mitä antaisi Fofuxolle? Sitten hän otti hyllystä rakkaimman kirjansa, tähtikirjan, jonka kansi oli kulunut kaiken avaamisen jäljiltä. ”Tämän olen lukenut monta kertaa”, hän sanoi. ”Siksi siinä on pala minua.”
Aattopäivän iltapäivänä kaikki kokoontuivat metsikön puutarhaan, jossa asuu Suurkirja: valtava kirja, aina auki, sivuilla tassujen, pilvien, pisaroiden ja tähtien kuvia. Dogaviosissa se päästää kimalluksia aina, kun joku lukee ääneen.
Pigúiça ja Fofuxo istuivat Suurkirjan taakse vierekkäin ja lukivat yhdessä sadun tähdestä, joka oli kadottanut tien kotiin. Joka sivulla ilmaan nousi kimalluksia, ja mehiläiset lensivät ympärillä uteliaina, ikään kuin olisivat halunneet lukea mukana.
Sitten tuli lahjojen vaihto. Fofuxo avasi Pigúiçan paketin ja painoi kuononsa kuluneeseen kanteen. ”Nyt tiedän, mikä on suosikkisivusi”, hän sanoi. ”Se, joka aukeaa itsestään.” Pigúiça nauroi. Niin se olikin.
Ja Fofuxo antoi hänelle aivan uuden, pienen kirjan huskysta, joka asui lumessa ja jolla oli siniset silmät. ”Ihan niin kuin minulla!” Pigúiça huusi.
Illalla jokainen meni omaan kotiinsa ja omaan sänkyynsä, niin kuin islantilaiset perheet tekevät. Pigúiça kääriytyi peittoon, vieressään kulhollinen haaleaa maitoa ja uusi kirja auki sylissä.
Hän luki ensimmäisen sivun. Luki toisen. Kolmannella kirjaimet alkoivat tanssia hitaasti. Siniset silmät kävivät raskaiksi, raskaiksi.
Kirja jäi auki hänen vatsansa päälle, nousten ja laskien, nousten ja laskien, kuin pieni vene.
Entä sinä? Minkä kirjan haluaisit saada sellaisena iltana? Valitse oikein kaunis, ja anna sen nukkua aivan vieressäsi.
