Värit tuntuvat meistä yksinkertaisilta, mutta lapselle ne ovat abstrakteja: «sininen» ei ole esine, vaan ominaisuus, joka kulkee taivaan, mukin ja sukan läpi. Siksi useimmat lapset vakiinnuttavat värien nimet vasta 2,5 ja 4 ikävuoden välillä, valtavalla ja täysin normaalilla vaihtelulla.
Yleisin virhe
Kuulustelu: osoittaa ja vaatia «mikä väri tämä on?» kymmenen kertaa päivässä. Lapsi aistii kokeen ja sulkeutuu. Toimiva sääntö on käänteinen: sano väri itse, lauseen sisällä, koko päivän: «missä on keltainen muki?», «katso punaista autoa». Nimeäminen vaatimatta on lannoite; vastaukset kasvavat itsestään myöhemmin.
7 opettavaa leikkiä
- Värijahti: «tuo 3 sinistä asiaa!». Kilpajuoksu läpi kodin, oppiminen keskellä.
- Yhden värin päivä: tänään on vihreä päivä: vihreä paita, jotain vihreää lautaselle, vihreä piirros.
- Pyykkipoikaparit: värilliset pyykkipojat kiinnitetään samanvärisiin kortteihin. Hienomotoriikkaa kaupan päälle.
- Kehon liikennevalot: punainen jähmettää, vihreä juoksee, keltainen kävelee hidastettuna.
- Taikasekoitus: maalia tai muovailuvahaa: sininen plus keltainen... vihreä! Hämmästynyt ilme on sotkun arvoinen.
- Lelusateenkaari: siivoaminen väreittäin lajitellen: järjestystä joka opettaa.
- Väritä ja nimeä: kerro värittäessä: «tuleeko Pigúiçasta harmaa? entä tähdestä keltainen?».
Värittäminen on täydellinen oppitunti
Värittäessään lapsi valitsee värin, nimeää värin ja näkee värin muuttuvan kuvaksi: ne kolme asiaa, jotka sinetöivät oppimisen, yhtä aikaa. Dogaviosin värityskirja syntyi juuri tähän, husky Pigúiçan isot kuviot maalattaviksi mielikuvituksen käskyjen mukaan, ja ilmaisessa nettivärityksessä värejä voi kokeilla kuluttamatta paperia. 🎨
