Siivoat huoneen, kävelet ulos, palaat viidentoista minuutin kuluttua, ja se näyttää siltä, että sieltä on kulkenut myrsky läpi. Ennen kuin päättelet, että lapsesi vain on sotkuinen, katso järjestelmää: useimmat lastenhuoneet on järjestetty aikuisen silmää, ei lapsen käsiä varten. Kun siivoaminen vaatii pinoamista, sisäkkäin laittamista ja luokittelua, mikään pieni lapsi ei pysty pitämään sitä yllä.
Aloita poistamalla, älä järjestämällä
- Vähemmän leluja näkyvillä: lapsi, jolla on kolmekymmentä vaihtoehtoa, ei leiki millään niistä. Pidä muutama esillä ja säilytä loput huoneen ulkopuolella.
- Kierrätä: vaihda valikoimaa kahden tai kolmen viikon välein. Varastoidut lelut tuntuvat palatessaan uusilta, ja päivittäinen sotku vähenee puoleen.
- Karsi tavaraa lapsen läsnä ollessa: se, että lelut menevät toiselle lapselle, joka tarvitsee niitä, toimii paljon paremmin kuin niiden katoaminen yön yli.
- Varo pieniä osasia: pelit, joissa on sata pientä palaa, takaavat kaaoksen. Pidä ne ylhäällä valvottua käyttöä varten.
- Jaa huone alueisiin: nukkumisnurkka, leikkinurkka, säilytysnurkka. Selkeän tarkoituksen omaavat tilat auttavat lasta tietämään, mitä missäkin tehdään.
Järjestelmä, jota lapsi todella osaa käyttää
- Avonaiset laatikot, ei kansia: kansi on este. Avoin kori tarkoittaa, että tavaran laittaminen paikoilleen on yksi ainoa liike.
- Kuvalliset merkinnät: lukemaan oppimattomat tarvitsevat kuvia. Auton kuva teipattuna laatikon eteen vastaa heti kysymykseen, mihin tämä kuuluu.
- Kaikki hänen korkeudellaan: matalat hyllyt, kevyet laatikot, ulottuvilla oleva tanko. Itsenäisyys alkaa huonekalujen korkeudesta.
- Vähän kategorioita: neljä tai viisi isoa laatikkoa toimii. Kaksikymmentä pientä tyypin mukaan lajiteltua astiaa on aikuisten järjestelyä, ja se kestää yhden päivän.
- Jätä tilaa tyhjäksi tarkoituksella: tyhjä lattia-alue on siellä, missä leikki oikeasti tapahtuu. Huonekaluilla täytetty huone hävittää leikkialueen.
