Moni vanhempi yrittää rakentaa itsetuntoa kehuilla: ”olet kaunis”, ”olet paras”, ”mikä nero”. Tarkoitus on kaunis, mutta lopputulos on usein hauras. Vankka itsetunto ei synny siitä, että kuulee olevansa mahtava. Se syntyy kolmesta asiasta: tunteesta olla kyvykäs, tunteesta olla rakastettu juuri sellaisena kuin on, ja tunteesta kuulua joukkoon. Hyvä uutinen on, että kaikki kolme voi rakentaa kotona, ilman ainuttakaan motivaatiopuhetta.
Vaihda yleiset kehut tarkkoihin
- Kuvaile mitä näit: ”Käytit kolmea eri sinistä taivaaseen” sen sijaan että sanoisit ”kaunista!”. Lapsi oppii, että oikeasti katsoit.
- Kehu yrittämistä ja strategiaa: ”Yritit uudelleen ja uudelleen kunnes se onnistui” rakentaa enemmän itseluottamusta kuin ”oletpa fiksu”.
- Huomioi luonne, ei vain lahjakkuus: ”Kerroit totuuden, vaikka tiesit siitä seuraavan jotain.”
- Vältä vertailuja: ”parempi kuin veljesi” luo itsetunnon, joka on riippuvainen jonkun toisen häviöstä.
Anna todellista vastuuta
Mikään ei rakenna itseluottamusta kuin oikeiden asioiden tekeminen, jotka oikeasti toimivat. Pystyvyys on perusta.
- Näkyvästi vaikuttavia tehtäviä: pöydän kattaminen, kukkien kastelu, hedelmien poimiminen kaupassa.
- Anna virheiden jäädä näkyviin: jos sänky on ryttyinen, jätä se ryttyiseksi. Sen uudelleen tekeminen lapsen edessä viestii ”et ole kykenevä”.
- Opeta tekemisen sijaan: viisitoista minuuttia pullon avaamisen opettamista voittaa kaksi vuotta sen avaamista puolesta.
- Kysy hänen mielipidettään: ”Kumpaa reittiä pitäisi mennä?” Mielipiteen kysyminen saa lapsen tuntemaan itsensä joksikin, jonka sana painaa.
Lauseet, jotka kannattelevat itsetuntoa
- Kun lapsi mokaa: ”Virheen tekeminen ei muuta yhtään sitä, kuinka paljon rakastan sinua.”
- Kun lapsi vertaa itseään muihin: ”Jokainen oppii omaan tahtiinsa. Sinun tahtisi on juuri oikea sinulle.”
- Kun lapsi luovuttaa: ”Et osaa vielä. Haluatko kokeilla eri tavalla?”
- Iltaisin: ”Mistä tänään olet ylpeä?” Tämä opettaa katsomaan itseään armollisesti.
- Ilman erityistä syytä: ”Minusta on kiva jutella kanssasi.” Ehdotonta rakkautta, ohimennen sanottuna.
- Pidä kansiota lapsen töistä: vanhat piirustukset ja ensimmäiset kirjoitukset osoittavat konkreettista edistystä. ”Katso miten kirjoitit viime vuonna” on visuaalinen todiste siitä, että lapsi on jotain, joka kykenee kasvamaan.
- Anna lapsen opettaa sinulle jotain: pyydä häntä näyttämään, miten hänen pelinsä toimii tai miten piirretään dinosaurus. Asiantuntijana oleminen tarkkaavaisen aikuisen edessä on valtava itseluottamuksen kasvattaja.
- Varo perheen lempinimiä: ”se sotkuinen”, ”se itkupilli”, ”se kömpelö” jäävät päälle vuosiksi. Kuvaile hetkeä, älä määrittele ihmistä.
Ja tarkkaile, miten puhut itsestäsi: lapset oppivat itsetunnon tarkkailemalla, miten aikuiset kohtelevat omia virheitään. Jos sanot ”olen niin tyhmä” joka kerta kun mokaat, se on käsikirjoitus, jota lapsi kopioi. Tarinatkin auttavat: Dogaviosissa huskynpentu Pigúiça huomaa Taikapuutarhassa, että juuri ne asiat, jotka tekevät hänestä erilaisen, tekevät hänestä hänet itsensä, ja lapset omaksuvat sen ilman että kenenkään täytyy sanoa ”sinä olet erityinen”.
