Seuraava seikkailu voi olla yhteinen hetki.
Kun Pigúiça on tullut tutuksi täällä, tutustukaa myös tarinaan hänen maailmansa takana. Katsokaa kuvitusta, lukekaa alku ja valitkaa kirja yhteisiin lukuhetkiin, sivu kerrallaan.
Moni vanhempi yrittää rakentaa itsetuntoa kehuilla: ”olet kaunis”, ”olet paras”, ”mikä nero”. Tarkoitus on kaunis, mutta lopputulos on usein hauras. Vankka itsetunto ei synny siitä, että kuulee olevansa mahtava. Se syntyy kolmesta asiasta: tunteesta olla kyvykäs, tunteesta olla rakastettu juuri sellaisena kuin on, ja tunteesta kuulua joukkoon. Hyvä uutinen on, että kaikki kolme voi rakentaa kotona, ilman ainuttakaan motivaatiopuhetta.
Vaihda yleiset kehut tarkkoihin
- Kuvaile mitä näit: ”Käytit kolmea eri sinistä taivaaseen” sen sijaan että sanoisit ”kaunista!”. Lapsi oppii, että oikeasti katsoit.
- Kehu yrittämistä ja strategiaa: ”Yritit uudelleen ja uudelleen kunnes se onnistui” rakentaa enemmän itseluottamusta kuin ”oletpa fiksu”.
- Huomioi luonne, ei vain lahjakkuus: ”Kerroit totuuden, vaikka tiesit siitä seuraavan jotain.”
- Vältä vertailuja: ”parempi kuin veljesi” luo itsetunnon, joka on riippuvainen jonkun toisen häviöstä.
Anna todellista vastuuta
Mikään ei rakenna itseluottamusta kuin oikeiden asioiden tekeminen, jotka oikeasti toimivat. Pystyvyys on perusta.
- Näkyvästi vaikuttavia tehtäviä: pöydän kattaminen, kukkien kastelu, hedelmien poimiminen kaupassa.
- Anna virheiden jäädä näkyviin: jos sänky on ryttyinen, jätä se ryttyiseksi. Sen uudelleen tekeminen lapsen edessä viestii ”et ole kykenevä”.
- Opeta tekemisen sijaan: viisitoista minuuttia pullon avaamisen opettamista voittaa kaksi vuotta sen avaamista puolesta.
- Kysy hänen mielipidettään: ”Kumpaa reittiä pitäisi mennä?” Mielipiteen kysyminen saa lapsen tuntemaan itsensä joksikin, jonka sana painaa.
Lauseet, jotka kannattelevat itsetuntoa
- Kun lapsi mokaa: ”Virheen tekeminen ei muuta yhtään sitä, kuinka paljon rakastan sinua.”
- Kun lapsi vertaa itseään muihin: ”Jokainen oppii omaan tahtiinsa. Sinun tahtisi on juuri oikea sinulle.”
- Kun lapsi luovuttaa: ”Et osaa vielä. Haluatko kokeilla eri tavalla?”
- Iltaisin: ”Mistä tänään olet ylpeä?” Tämä opettaa katsomaan itseään armollisesti.
- Ilman erityistä syytä: ”Minusta on kiva jutella kanssasi.” Ehdotonta rakkautta, ohimennen sanottuna.
- Pidä kansiota lapsen töistä: vanhat piirustukset ja ensimmäiset kirjoitukset osoittavat konkreettista edistystä. ”Katso miten kirjoitit viime vuonna” on visuaalinen todiste siitä, että lapsi on jotain, joka kykenee kasvamaan.
- Anna lapsen opettaa sinulle jotain: pyydä häntä näyttämään, miten hänen pelinsä toimii tai miten piirretään dinosaurus. Asiantuntijana oleminen tarkkaavaisen aikuisen edessä on valtava itseluottamuksen kasvattaja.
- Varo perheen lempinimiä: ”se sotkuinen”, ”se itkupilli”, ”se kömpelö” jäävät päälle vuosiksi. Kuvaile hetkeä, älä määrittele ihmistä.
Ja tarkkaile, miten puhut itsestäsi: lapset oppivat itsetunnon tarkkailemalla, miten aikuiset kohtelevat omia virheitään. Jos sanot ”olen niin tyhmä” joka kerta kun mokaat, se on käsikirjoitus, jota lapsi kopioi. Tarinatkin auttavat: Dogaviosissa huskynpentu Pigúiça huomaa Taikapuutarhassa, että juuri ne asiat, jotka tekevät hänestä erilaisen, tekevät hänestä hänet itsensä, ja lapset omaksuvat sen ilman että kenenkään täytyy sanoa ”sinä olet erityinen”.
Seuraava seikkailu voi olla yhteinen hetki.
Kun Pigúiça on tullut tutuksi täällä, tutustukaa myös tarinaan hänen maailmansa takana. Katsokaa kuvitusta, lukekaa alku ja valitkaa kirja yhteisiin lukuhetkiin, sivu kerrallaan.
